Englantilainen täysiverinen

Iso-Britanniassa järjestettävissä laukkakilpailuissa kaikki osallistuvat hevoset ovat täysiverisiä. Ne ovat nopeita ja kestäviä hevosia, joita pidetään niin sanotusti ainoina ja oikeina laukkahevosina. Rotu onkin kehitetty erityisesti laukkatarkoituksiin. Jo 1500-luvulla kuninkaalliset olivat kiinnostuneita laukkahevosista ja pitivätkin talleissaan eri hevosrotujen risteytyksiä, jotka oli tarkoitettu erityisesto laukkakisoja varten.

Historia

Täysiveristen kantaoriit tuotiin Iso-Britanniaan 1600–1700 lukujen välillä itämaista. Nykyistenkin täysiveristen sukupuusta tulee löytyä joku näistä kantaoreista. Vuosisatojen jalostustoiminnalla rotua saatiin kehitettyä aina 1800-luvun puoleen väliin asti, johon mennessä esimerkiksi säkäkorkeus kasvoi noin 15 senttiä. Näihin aikoihin hevosista saatiin myös nopeampia ja nopeampia, mutta nykyään täysiveristen nopeudessa ei enää ole tavattu samanlaisia muutoksia.

Ominaisuudet

Englantilainen täysiverinen periytyy muun muassa arabialaisesta täysiverisestä, gallowaysta ja berberinhevosesta. Sen säkäkorkeus vaihtelee 147 ja 175 sentin välillä, mutta yleisin säkäkorkeus Englantilaisella täysiverisellä on 160–165 senttiä. Väritykseltään englantilainen täysiverinen on yleensä rautias, ruunikko tai musta. Englantilaisissa täysiverisissä on myös kimoja, jotka siis vaalenevat iän myötä. Kimoja on kaikilla mainituilla pohjaväreillä. Erikoisväreistä esiintyy muun muassa voikkovärejä.

Pitkät jalat ja pitkä selkä ovat Englantilaisen täysiverisen ominaisuuksia. Se on atleettinen ja nopea hevonen. Rodun sisältä löytyy sprintteri- sekä kestävyystyyppisiä hevosia ja myös näiden kahden välimuotoa. Sprintteihin soveltuva täysiverinen on hoikempi ja korkeampi kuin kestävyystyyppinen. Englannin täysiverinen on myös hyvin innokas ja äkkipikainen rotu, joten se ei välttämättä sovi aloittelevalle harrastajalle ensiratsuksi.