Esteratsastus

Yksi vanhimmista ja suosituimmista ratsastuksen lajeista on esteratsastus, jossa ratsukko kilpailee aikaa vastaan esteradalla. Lajissa jaetaan myös virhepisteitä muun muassa esteen osan pudottamisen tai hevosen tottelemattomuuden seurauksena. Arvostelumenetelmiä on erilaisia, mutta kaikki ne perustuvat aikaan ja virhepisteisiin. Esteratsastus on ollut olympialaji jo vuodesta 1900 lähtien, joten siinä on kilpailtu jo kauan. Suomessa lajia harrastetaan aina harjoitus- ja seurakilpailuista kansainväliselle tasolle asti.

Esterata

Esterata rakentuu 8-20 esteestä, joiden tyypit vaihtelevat. Ne ovat korkeudeltaan yleensä 60-160cm ja pituudeltaan noin 2 metrin luokkaa. Nämä ovat keskimääräisiä perusmittoja, joista poiketaan joskus esimerkiksi harjoituskilpailuissa tai erityisluokissa. Esteet sijoittuvat radalle yksittäin tai sarjaesteiksi. Radalta voi löytyä myös vesiesteitä, jotka voivat vaikeimmissa kilpailuluokissa olla jopa yli 4 metriä pitkiä. Kilpailuja voidaan käydä joko sisätiloissa olevalla radalla tai ulkona nurmi- tai hiekkapohjaisella esteradalla.

Varusteet ratsastajan ja hevosen suojaksi

Ratsastajien asut ovat ratsastuskilpailuissa yleensä varsin muodollisia, eikä esteratsastuskaan tee tässä poikkeusta. Esteratsastajan vaatetuksen sävyt ja käytettävät varusteet, kuten säärystimet, kauluspaita ja tummasävyinen takki, on määrätty tarkoin. Myös raipan ja kannusten sallitut pituudet on määritelty. Ratsastajan tulee lisäksi aina käyttää turvakypärää. Hevosella käytetään estekilpailuissa hyppysatulaa, joka eroaa hiukan tavallisesta satulasta. Usein estekilpailuissa hevosilla käytetään myös erikoiskuolaimia ja apuohjia, joilla innostunutta estehevosta pystytään helpommin hallitsemaan.

Hevosen jalat joutuvat kovalle rasitukselle esteitä hypättäessä, joten estehevosilla on yleisesti käytössä hivutus- ja jännesuojia. Lajin luonteen mukaan nekin sovitetaan muiden ratsastusvarusteiden värimaailmaan. Hevosta suojataan vammautumiselta joskus myös vatsapanssarilla, joka estää erityisesti nurmiradoilla käytettävien holkkien osumista hevosen vatsaan.