Kouluratsastus

Kaikkien ratsastuslajien sanotaan pohjaavan kouluratsastukseen. Kouluratsastuksessa tarkoituksena on viedä läpi ennalta määrätty liikkeiden ja askellajien sarja mahdollisimman vaivattomasti ja virheettömästi. Ratsastajan apujen tulisi olla eleettömiä ja hevosen tulisikin liikkua kuin ajatuksen voimasta juuri oikealla tavalla.

Laji perustuu jo antiikin aikana kirjoitettuun ratsastusoppaaseen, joka antaa perustan nykypäivänkin ratsastusurheilulle. Kouluratsastuksen harjoittelussa tarkoituksena on saada hevonen toimimaan symmetrisesti, vahvasti ja notkeasti suorittaessaan kouluratsastusohjelmaan sisältyviä osioita. Ratsukko esittää muun muassa pohkeenväistöä, avo- ja sulkutaivutuksia eri askellajeissa.

Kenttä ja arvostelu

Kouluratsastuskenttä on kooltaan 20m x 40m tai 20m x 60m. Pienempää kenttää käytetään pääsääntöisesti helpommissa luokissa, kun vaikeampien luokkien osallistujat ratsastavat suuremmalla kentällä. Tuomarit arvostelevat ratsukoiden suoriutumisen pisteyttämällä eri osioita asteikolla 1-10. Kokonaisuuden yhteispisteet ratkaisevat voittajan. Yleisesti täysiä pisteitä on miltei mahdotonta saavuttaa missään osiossa ja harva huippuratsastajakaan yltää kokonaispisteissä 80 prosenttiin mahdollisista täysistä pisteistä.

Varusteet

Kouluratsastuksessa, varsinkin korkean tason kilpailuissa, ratsastajan sekä hevosen varustukselle on asetettu tiukat säännöt. Ratsastajan housujen tulee olla vaaleat ja aivan korkeimmilla kilpailutasoilla ratsastustakki korvataan frakilla. Tällöin saatetaan myös turvakypärän sijasta käyttää knallia tai silinteriä, vaikka nämä eivät olekaan pakollisia varusteita.
Satula ja suitset ovat kouluratsastuskilpailuissa muistaa nahkaa, satulahuopa ja suitsien koristeet ovat valkoisia. Hevosen tulee tietysti olla kilpailussa hyvin harjattu ja siisti. Sen harja on letitetty sykeröille ja häntäkin voidaan kouluratsastuskilpailuihin letittää.