Vikellys

Kun yhdistetään voimistelu ja laukkaava hevonen, saadaan perusta vikellykselle. Vikellyksessä hevonen laukkaa ympyrää ja vikeltäjä, eli voimisteleva ”ratsastaja”, suorittaa voimisteluliikkeitä sen selässä. Vikellystä voi harrastaa myös joukkueena tai pareittain. Hevosen laukkaaman, halkaisijaltaan vähintään 15m kokoisen, ympyrän keskellä seisoo juoksuttaja, joka määrää hevosen tahtia erilaisin avuin.

Lajin alkuperä

Vikellys juontaa juurensa jo antiikin ajan sirkuksiin ja ratsuväkeen. Sen avulla koulittiin muun muassa ratsastajien tasapainoa. Laji tuli Suomeen 1980-luvulla, jolloin siitä tuli lasten ja nuorten harrastus. Tätä se on edelleenkin, mutta se on kehittynyt myös vaativaksi kilpailulajiksi.

Varusteet

Vikeltäjän varusteisiin kuuluvat voimisteluvaatteet sekä kumipohjaiset tossut. Hevoselle puetaan vikellystä varten suitset, vikellysvyö, sivuohjat sekä patja. Hevosen ympärille kiinnitettävässä vikellysvyössä on kahvat ja jalkalenkit, jotka auttavat vikeltäjiä voimistelu- ja akrobatialiikkeissä. Juoksuttaja pitelee juoksutusliinaa ja piiskaa, joilla voi antaa hevoselle käskyjä.

Kilpaileminen

Vikellysohjelmassa on seitsemän pakollista liikettä jotka kilpailuissa tulee suorittaa. Selkään hyppy ja perusistunta tulee kuulua jokaiseen vikellysohjelmaan. Selkään hypyssä vikeltäjä juoksee hevosen vierellä ja ponnistaa selkään. Perusistunta muistuttaa ratsastuksen perusistuntaa, tosin siinä varpaat osoittavat alas ja kädet ovat suorina sivuilla. Näiden liikkeiden lisäksi pakollisiin liikkeisiin kuuluvat polvivaaka, sakset, seisonta, mylly ja lankku.
Kilpailuissa tuomarit pisteyttävät vikeltäjän suorituksen, mutta pisteisiin vaikuttaa myös hevosen käyttäytyminen. Pisteytysjärjestelmä on hiukan erilainen riippuen siitä onko kyseessä tekninen vikellys vai vapaaohjelma. Teknisessä vikellyksessä annetaan yhteensä kymmenen arvosanaa muun muassa perusliikkeiden arvosanat sekä taiteellinen osa. Vapaaohjelmasta saa neljä eri arvosanaa, jotka tulevat muun muassa vaikeusasteesta ja sommittelusta.